Erppa 9 / 12 Tokio

Kombanwa!

2007-09-26T13:15:00.000+03:00

Eli hyvää iltaa toivottaa hän.

Tänäänhän se tapahtui.. Saksalainen MAUKKA siirrettiin A-ryhmäämme. Hänen aivonsa käyvät reilusti miinusasteilla. Hyvä esimerkki: Tapasimme Fuji-reissulla saksalaisia ja Maukka yritti puhua heille saksaa, mutta "unohti" miten puhua saksaksi. Ja hänen englantinsa/japaninsa on huonompaa kuin saksa.. Jepajee.

Kävimme eilen Shakey's all you can eat pizza-mestassa. Aivan pirun hyvät mätöt, pitsojen pohjat ovat ohuita ja rapeita ja täytettä on tarpeeksi. Erikoisuutena ovat ns. herkkupitsat.

Samuli-san ja taidonnäyte (vaahtokarkki, wienertäyte, ananas):

Löytyi myös banaani/suklaa -pitsa:

Fujillekin oli kuulemma satanut jo toissapäivänä ensimmäiset lumet. Eli yksi päivä käyntimme jälkeen. Täydellinen ajoitus.. kuten aina!

Vuori Fuji-vuori (Mt. Fuji-san) valloitettu.

2007-09-25T11:47:00.000+03:00

Perjantaina kävimme ostamassa ruokatarvikkeita Fuji-vuoren valloitusta varten. Toiset ostivat enemmän ja toiset vähemmän (yksi urpo lähti ilman ruokaa ja kerjäsi koko matkan muilta, kavereiden kesken maukka (Saksalainen)). Tässä meikäläisen setti (huomaa Caloriemate, jota naureskelin jo lentokentällä):

Erinäisten alkusäätämisten ja peruutuksien jälkeen lopullinen lähteneiden henkilöiden lukumäärä oli 12 (Japanilaiset opiskelijat pelottelivat 5 ihmistä pois Free Conversation tunnilla kertomalla legendaa Fujista off-seasonilla, kiipeilykausi loppui muutama viikko sitten). Näistä 12:sta ainoastaan kaksi henkilöä olivat ennestään tuntemattomia.

Lauantaina starttasimme Tokyosta niin, että saavuimme bussilla Fujin 5th stationille (n. 2300 metriä) kello kahdelta. Olimme jätkien kanssa päättäneet että teemme tästä jotakin ikimuistoista, tämän vuoksi tarkoitus oli kiivetä koko yö ja nähdä auringonnousu huipulta. Laskettu lähtöaika oli yhdeksältä, emme olleet aivan varmoja nousuajasta, kaikki olivat saaneet erilaista tietoa. Tämän vuoksi varasimme hieman enemmän aikaa nousuun, auringonnousu oli kuitenkin 5:33, eli kiipeilyaikaa olisi kahdeksan ja puoli tuntia. Yritimme parhaamme mukaan nukkua kylmällä betonilla yhdeksään asti, tuloksetta. Näimme kuitenkin auringonlaskun tältä vitosasemalta. Information officen tyypit kysyivät "oletteko hulluja, kun kiipeätte yöllä", eli hyvät ensivaikutelmat.

Alkumatka noususta meni suhteellisen rattoisasti ja ainoastaan muutama ihminen tuntui väsyvän. Hidastelimme vielä hiukan sen takia, koska emme halunneet joutua odottelemaan Fujin huipulla pakkasessa auringonnousua. Pääsimme puolimatkaan suhteellisen hyvin aikataulussa ja päätimme ottaa tunnin "nokoset" ja jatkaa tämän jälkeen.

No tämän jälkeen porukka alkoi väsymään ja pieni hapenmäärä teki työtään. Yhdelle tytöistä iski vuoristotauti ja hän jäi odottamaan yhteen leireistä. Kymmenen askelta ja aivan järjetön huohotus, ei saa happea. Sovimme, että jakaudumme koska emme halunneet missata auringonnousua. Minä, Samuli, Kennet ja Rodanthi lähdimme tarpomaan vauhdilla kohti huippua ja ohitimme todella monta ihmistä matkalla. Auringonsarastus kannoillamme saavuimme huipulle (3776m) hieman yli 5. Ja pakkasta oli muutama aste. Korkkasimme Suomesta asti raahatut tuplapukit ja ihastelimme auringonnousua.

Heti kun aurinko oli noussut, alkoi ilma lämpenemään ja vilunväreet alkoivat väistymään. Samalla tajusimme kuinka korkealle olimme nousseet.

Pystytimme vielä JLSP:n lipun vuoren huipulle ja olimme valmiit lähtemään.

Oletimme laskun olevan hauskaa, no sepä meni väärin. Maaperää voi kuvailla helposti sanoilla: marmorikuulia metallilevyllä. Laskeutumisreitti oli tehty switchbackeistä, ja ne eivät tuntuneet loppuvan millään. Laskeutumiseen meni noin 3-4h. Seuraava kuva noin puolivälistä, puuraja erottuu juuri ja juuri.

Helpoin tapa laskeutua oli juosta alas, tällöin pystyi kontrolloimaan melko hyvin askellusta.

Ajantasalla

2007-09-21T16:52:00.000+03:00

TÄTTÄRÄÄ!

Vihdoin blogi on ajantasalla. Opiskeluissa on melko kova tahti. Ja koska lähes kaikki opiskelu on Japanin kieltä, pitää joka tunnilla olla skarppina. Eri asia jos olisi suomalaisia "nukkumis"luentoja. Oltiin eilen viihteellä vaihtariporukalla ja nukuin hieman alle 3 tuntia ennen koulua.. Koulupäivä suoritettiin kuitenkin kunnialla. Nyt pitäisi pakata hieman varusteita, koska huomenna valloitamme Mt Fuji-Sanin. Kello on 11 illalla ja eiliset univelat painavat mieltä, joten kohta nukkumaan.

Huomatkaa, että blogitekstiä tuli niin paljon, että jatkuu seuraavalla sivulla.. ;)

Need protein!

2007-09-21T16:50:00.000+03:00

Jos ei tee ruokaansa itse, saa tyytyä siihen et lihan määrä aterioissa on melko pieni. Senpä takia olen kehitellyt itselleni hyvän aamupalan. Proteiinos sändvitsos ala eero:

Rahaa kuluu

2007-09-21T16:38:00.000+03:00

En ymmärrä kuka väittää Tokiota kalliiksi.. Täällä on paljon halvempaa ku Suomessa, kunhan vähän miettii mitä ostaa. Ruokatavarat ovat halvempia kuin suomessa, elektroniikka on halvempaa jne. Asuminen on tosin kallista, onneksi koulu sponssaa ison osan vuokrasta, niin että maksettava summa on pienempi ku Suomen kämpissä..

Tavaraa löytyy niin paljon et pää räjähtää. Ei oo hyvä paikka ihmiselle, joka ostaa kaiken mikä näyttää edes hiukan kiinnostavalta. Itse ostin juuri Nikonin järkkärikameran. 400-450e kamera, objektiivi, laukku ja muistikortti. Suomessa yhteishinta on n. 1000e.

Tavattiin eräänä päivänä Samulin paikallinen tuttu nimeltä Asako, ja hän ystävällisesti hommasi minulle ja samulille 3g prepaid puhelimet. Hinta ei ollut paha.. Noin 20e. Kiitokseksi veimme heidät syömään all you can eat paikkaan, eipä oo ollu vatsa pitkään aikaan noin täynnä.. :)

Tytöt halus välttämättä viedä meidät niihin kuuluisiin valokuvauskoppeihin.. Niihin ei muuten saa mennä pelkästään miehet. Aina pitää olla vähintään yks tyttö mukana. Outoa sanon minä.

Pedobear:

Löytyi muuten FINLANDO SAUNA:

Eka ilta viihteellä

2007-09-21T16:26:00.001+03:00

Lauantaina saatiin menovaihde ekaa kertaa päälle.. Tarkoitus oli lähteä karaoke-boxeihin. No matkalla törmäsimme muihin vaihtareihin ja päätettiin jäädä paikallisiin. Överiksihän se sitten meni. Piti näyttää yhdelle jenkille, et kyl suomalaisetkin osaa juoda jos tarve vaatii. :D Ilta päätty siihen, että steven makas baarin edessä X-asennossa.

Steven ja Kentsu:

Eka päivä tokyossa!

2007-09-21T16:15:00.001+03:00

Aamu alko sillä, että hommattiin kaikille metroliput. Haluttiin kaikki ottaa pasmot, tavallaan kuukauskortti, johon voi myös ladata rahaa valmiiks. Todella kätevä vempele. Kortti ei kuitenkaan toimi koko junalinjalla ilmaiseksi, vaan ainoastaan pysäkkien välillä.

Tämän jälkeen kävimme pikatutustumisella koulussa. Täällä törmäsimme hauskaan lappuun. LOAS is everywhere..

Käväisimme myösshinjukussa, jossa vaihdamme junaa myös joka aamu. Ostimme hanaan asennettavan vesisuodattimen, jonka "pitäisi" suodattaa pahat maut pois vedestä. Ja KYYYYYLLLÄ! Se toimii! Hinta oli hiukan alle 3 000 yen. Ostimme kimpassa sen yhteen huoneeseen, jossa käymme täyttämässä pullot.

Supermarketista tarttui käteen myös Black Nikka nimistä viskiä.. 1,8 litraa! Ja tais maksaa jonku 10-15euroa..

Jätkät saapu!

2007-09-21T15:59:00.000+03:00

Noni, aamulla oli ensimmäiset metrokikkailut. Metro ei tietenkään pysähtynyt molemmissa terminaaleissa, tätä en kuitenkaan tiennyt, joten ensimmäisellä yrityksellä ei onnistunut. :D Onneks metron päätepysäkki oli suht lähellä, joten pääsin samalla hinnalla takaisin ja ajoissa, ennen kello seitsemää. Matkalaukkukin oli vielä tallessa säilytyslokerossa. Ja piakkoin porteista valui väsyneen näköisiä Suomalaisia.

Noi vending machinet on muuten täynnä kaikkee älytöntä..

Muitakin vaihtareita alkoi valumaan pikkuhiljaa paikalle ja yritettiin parhaamme mukaan muistaa toistemme nimet. Kaikki olivat kuitenkin sen verran jet lagissa, ettei kukaan jaksanut kummemmin keskustella. Eräs Saksalaisista oli missannu koneensa, joten sekin aiheutti jotain päänvaivaa.

Pääsimme kämpille vihdoinkin joskus puolenpäivän aikoihin. Kämpät ovat aivan älyttömän hienot, kaikki tarpeelliset vempeleet.. Sänky vois olla hieman pehmeämpi, täs ei oo oikeastaan muuta ku petauspatja kovan pohjan päällä. Muut valittaa sängystä, mut mun mielestä ihan ok nukkua, totuin vissii hieman kovempiin sänkyihin jo viikon aikana.

Suomiposse suuntas kulkunsa tietenki kohti supermarkettia ja otti erilaisia oluita tukun ja aloitti maistelut. Esa meni nukkumaan ennen tätä, mutta me muut.. KANPAI!

Yhden kaljan jälkeen uni tulikin heti. :D

Tokyo

2007-09-21T15:43:00.000+03:00

Tänään piti käydä Kamakurassa.. Mutta kaikki luotijunat ei pysähdy asemalla, josta pääsee sinne. Menin varmuuden vuoksi junaan, joka pysähtyy kaikilla luotijuna-asemilla. No tietenkin 2h matkaan tuhrautui melkein 5h, joten päätin mennä suoraan tokyoon. Katselin valmiiksi hotellin Naritan lentokentän läheltä (Naritan kaupungista) ja varasin huoneen edellisenä päivänä.

Shinkansenilla pääsin tokyon keskusasemalle, josta aloitin reissuni 6 päivää aiemmin. Tästä vaihdoin paikallisjunaan (sama junareitti, jolla tulin lentokentältä asemalle), joka olikin narita EXPRESS. Eli se painoi suoraa tietä Naritan kentälle. Hienoa. Junamatkan juttelin Amerikkalaisen naisen kanssa, joka matkusti myös raiteilla muutaman viikon, oli suhteellisen mukavaa puhua kokonaisia lauseita edellisviikon hajasanojen sijaan. Lentokentälle päästyäni käytin tilaisuutta hyväks ja kävin selvittämäs mihin terminaaliin jätkien kone tulee seuraavana päivänä. Hyvä et selvitin, koska oisin mennyt väärään terminaaliin.

Lentokentältä otin oikean junan ja pääsin onnellisesti Naritan kaupunkiin. Hotellikin löytyi helposti. Samassa huoneessa oli kaks muuta tyyppiä, joita en kuitenkaan nähnyt, koska simahdin jo kahdeksan aikoihin illalla. Herätys olikin jo kello 5. Respan tyyppi oli muuten sellanen yakuzan näkönen kaveri... Yllätti hiukan kun se sano käyneensä Suomen Turussa.. Kyllä, MUUMIMAAILMASSA. Mikä näitä ihmisiä vaivaa.

Tarkistus!

2007-09-16T04:06:00.000+03:00

Ei vieläkään päivitystä.. Ehkä huomenna, tänään on niin paha krapula ettei jaksa kirjoittaa :) Olisi hauska nähdä ketkä käyvät lukemassa blogiani, joten kirjoittakaa jotakin kommentteihin!

Nara, 11.9.2007

2007-09-13T16:17:00.000+03:00

Kauan "odotettu" päivityspäivä! On ollut niin paljon tekemistä, etten ole ehtinyt näpyttämään blogiin uutta tavaraa. Yritän kuitenkin muistaa tärkeimmät asiat tapahtuneista. :)

Aamulla lähdin Japanin entisestä pääkaupungista kohti vielä vanhempaa pääkaupunkia. Entisaikaan Japanissa oli tapana vaihtaa pääkaupunkia keisarin kuollessa. Kaupunki on melko pieni ja siellä on paljon vanhoja temppeleitä ja vanhoja rakennuksia suhteellisen lähellä toisiaan. Periaatteessa suurin osa näistä sijaitsee Nara-puiston ympärillä. Täällä sijaitsee myös Japanin suurin buddha-patsas. Ainiin melkein unohdin mainita, paikka kuhisee peuroja.. mm. I like deers, on my sandwich.

Kuulin joltakulta, että kannattaa ehdottomasti viettää yö Narassa, jotta pääsee kokemaan hieman paikallista meininkiä. Ilmeisesti melkein kaikki turistit poistuu narasta illaksi/yöksi, koska kaupunki on niin pieni ja todella lähellä Kyotoa. Länkkärituristeja oli muuten PALJON. Tarkoitus oli viettää yö ryokanissa (japanilaistyylinen hotelli, kylpyä, tatamia yms). Noh, normaalin tapaani en varannut huoneita etukäteen vaan kävelin koko kaupungin ryokanit läpi, no eipä ollut missään huoneita vapaana. Vihdoin ja viimein huone löytyi Youth Hostellista. Siellä oli tarjolla japanilainen huone, joten otin sen. Olipa aika ukotettu olo kun näin sen. 3x4 tatami ja youth-hostellin järjettömät säännöt ja vieläpä kallein kaikista yösijoista, joissa olin viikon aikana.

No suihkuun ei päässyt, koska lämmintä vettä tuli ainoastaan kello 19-21, joten poistuin samantien Nara-parkin suuntaan. Ja siellähän niitä karvanaamoja taas vaelsi.

Tästä jatkoin taas kohti syrjempiä puistoteitä, jotka veivät ulos kaupungista, tuttuun tapaani. Sieltä löytyi todella hienoja vanhoja temppeleitä. Kävelyteitä sivusivat tuhannet kivestä tehdyt suuret lyhdyt. Samalla törmäsin muutamaan viekkaaseen peuraan, jotka olisivat halunneet käydä jäätelöllä. Omistaja oli kuitenkin eri mieltä ja antoi luudasta.

Samalla tuli ensikosketus Zeniläiseen kivipuutarhaan! Tosin ei ollut ihan viimesen päälle trimmattu yksilö ja aika pieni. Kyotossa olisi ollut suuria kivipuutarhoja, mutta kiinnostus ei riittänyt niin pitkälle. Niin ja tietenkin takaisinpäin kävellessä selailin karttaa ja tärräsin suoraa kivipuutarhan läpi epähuomiossa. Oho, sattuuhan sitä parhaimmillekin. :)

Tämän jälkeen polut muutuivat hieman hämyisemmiksi.. Kunnes lopulta kohtasin vanhan viholliseni! KYLLÄ! Demoniötökän! Mutta tämä paskiainen makasi selällään, joten käytin tilannetta hyväksi. On muuten sangen iso ja ruma ötökkä eikä se äänikään ole korvia hivelevä. Kuvauksen jälkeen ötökkä kääntyi jaloilleen ja lensi pois.. Ilmeisesti se piti vain pientä lepotaukoa.

Takaisinpäin kävellessä jano kävi yksinkertaisesti liian kovaksi, joten löysin läheisestä automaatista täydellistä juomaa..

Tarkoitus oli käydä vielä ulkona illalla, mutta aivan järjetön sade yllätti taas. Joten ei muuta kuin unta palloon. Paitsi että nukuin vain muutaman tunnin, hostellin pitäjän mielestä oli hauska kepponen täyttää tyynyni kivillä. Ilmeisesti "japanilainen" tyynymalli. Ainiin ja löysin herätyskellon, vihdoinkin! Ja pitää aivan järjettömän hirveää ääntä, tuohon ääneen kun herää, ei nouse koskaan oikealla jalalla sängystä.

Kyoto, 10.9.2007

2007-09-13T16:03:00.000+03:00

Aamulla nukuin ensimmäistä kertaa reissun aikana pitkään, jopa kello kymmeneen asti. Tämä sen takia ettei ole herätyskelloa ja kännykästäkin on akku loppu (laturi on tietenkin lentokentällä olevassa laukussani).

Ulkona satoi niin pirusti, etten viitsinyt heti lähteä ulos. Puolenpäivän aikoihin sade rauhottui sen verran, että päätin suunnata ulos. Kaavailin n. 20km mittaista lenkkiä, mutta eiei. Sade yltyi niin kovaksi, että taivuin luonnonvoimien edessä.

Sanjusangen-dõ oli ainoa "kulttuuri"-paikka, jossa kävin tänään. Sisällä oli 1000 ihmisen korkuista kannonin patsasta. Näiden keskellä oli yksi suuri kannonin patsas. Näitä kaikkia vartioi 28 julmannäköistä patsasta. Oli aika vaikuttava paikka, mutta ei sykähdyttänyt sen kummemmin. Nyt on nähty se yksi pakollinen buddhalainen paikka. Tällä kertaa sisältö oli kiinnostavampi kuin rakennus. Kuvia ei kuitenkaan saanut ottaa, valitettavasti.

Tämän jälkeen vierailin kahdessa tavaratalossa, ei löytynyt herätyskelloa vieläkään. Näinköhän niin yksinkertaista tavaraa enään myydään täällä elektroniikan kehdossa. Hotellille palasin vielä valoisaan aikaan. Nyt odottelen, että pimeä laskeutuu. Sitten suuntaan kohti geisha-katuja.

Uusi päivitys: Geisha-kaduilla ei ollut mitään näkemistä, ilmeisesti kävin liian myöhään.

Himeji & Kyoto 9.9.2007

2007-09-13T15:52:00.000+03:00

Aamulla kamat kantoon ja shinkansenin kyytiin, tunnin matka himejiin ja kohde näkyi jo asemalta. Kohde oli siis Himeji-Castle. Linna on muuten paljon suurempi miltä kuvissa näyttää. Suuruuden tajuaa vasta kävellessä linnaa kohti. Kuten edellisessäkin linnassa, paras nähtävyys on itse linna ulkoapäin. Tosin tässä linnassa oli hieman nähtävää sisälläkin. Ylimmästä kerroksesta oli mahtavat näköalat, varmasti ei ole viholliset päässy tekemään yllätyshyökkäystä. Linnaa ei kuitenkaan ollut käytetty kertaakaan sotimiseen.

Himeji-Castlen jälkeen en jäänyt pyörimään kaupunkiin vaan jatkoin suoraan Kyotoon. Sieltä löytyikin pienen kyselyn jälkeen kolmen hengen huone yhdelle hengelle. Huone on ilmeisesti niin ruma, ettei mene muuten kaupaksi. :D Hassuahan on se, että samassa hotellissa 1 hlö huone maksoi jonkun 4500yen, ja tää kolmen hengen huone kolmelle hengelle jonku 3000yen/naama/yö. Itse maksan tästä n. 3200yen. Sitkeys palkitaan. Herätyskelloa yritin käydä etsimässä kaupoista muttei löydy. Kaikki jotaa älyttömän kalliita, jossa miljoona toimintoa. Toivottavasti herään huomenna ajoissa. Vielä en tiedä mitä teen huomenna, mahdollisesti osaka, mahdollisesti jään kyotoon. Hotellihuone on kuitenkin varattu kahdeksi yöksi.

Kaupasta kävin ostamassa mahdollisimman hirveän näköistä ruokaa, ikävä kyllä kaikki oli hyvää. Paitsi hyväksi kehuttu "vihreä tee -jäätelö" maistui hirveältä. Näin tällä kertaa. Ostin ensimmäistä kertaa myös jonkin leivoksen. Näytti hyvältä, tuoksui hyvältä, maistui: niin, no ei miltään.

huomihuomissen.

Miyajima, 8.9.2007

2007-09-13T15:20:00.000+03:00

Sattuipa hyvät ilmat päivälle. Lähes pilvetön taivas. "Loistojuttu!"-ajatukset unohtuivat heti astuessani ilmastoidusta huoneesta pihalle. Noh, onneksi olin löytänyt ratkaisun kuumuuteen.. pitkähihainen paita! Kyllä, se auttaa. Varasin lähtiessäni hotellista huoneen vielä yhdeksi yöksi, jouduin vaihtamaan huonetta ja tietenkään siinä huoneessa ei ollut nettitöpseliä, joten sen takia nämä tekstit tulevat myöhässä. (mutta tulevat nyt kuitenkin!)

Käynnillä oli neljä tavoitetta: 1. Käynti korkeimmalla huipulla 2. Koskettaa peuraa mmm... 3. Oma rauha 4. Nähdä world heritageen luokiteltava jättimäinen, hieno, jumalainen ja upea õ-tori portti.

Heti satamaan saapumisen jälkeen lähdin siihen suuntaan mihin muut eivät lähteneet, eipä mennyt kuin 3km niin tie jatkui ulos kartalta, en jaksanut takaisinkaan lähteä käpyttämään, joten jatkoin eteenpäin. Sieltä löysin pienen polun, jossa luki himmeällä kartassani näkyvä kohde. Lähdin kapuamaan polkua ja se tietenkin vei lähestulkoon jyrkimpiä rinteitä ylöspäin. Polku hävisi välillä lähes olemattomaksi ja oli muutenkin todella vaikeakulkuinen. Hikeä puski ihon läpi koko matkan aivan älytön määrä, onneksi olin varustautunut tähän ostamalla sataman automaatista taatusti hirveimmän makuista nestettä ja juonut siitä jo puolet ennen polun alkua. Vihdoin ja viimeinen pääsin takaisin kartalle ja voi sitä naurun määrää kun näin sen turistipolun. Sitä olisi päässyt kulkemaan rullatuolillakin, no ehkei kuitenkaan. Oli kyllä hienoa olla muutama tunti täysin omassa rauhassa. Metsään ei kyllä olisi ollut mitään asiaa ilman valmista polkupohjaa, niin tiheätä on se kasvusto.

"Polun" reunoilta löytyi jännittäviä koloja. Oli pakottava tarve tunkea käsi sisään ja tarkastaa minkälainen mörrimöykky siellä asuu, mutta pystyin vastustamaan kiusausta. Ehkä parempi niin!

Korkeimmalle vuorelle en lähtenyt enään kipuamaan, tulin siihen tulokseen että olin vaeltanut tarpeeksi yhdelle päivälle, enkä halunnut maksaa köysihissillä menosta kymmentä euroa. Menin tarkastamaan kuuluisaa õ-toria, oli laskuvesi, joten sinne pystyi kävelemään kuivin jaloin. Kävin vain lähellä. Turistimäärä oli valtava, portti oli kyllä oikea pettymys. Näyttää turistikuvissa niin hienolta.

Peuroja oli siis joka puolella saarta, paitsi omalla pikku vuoristoreissullani. Peurat ovat täysin kesyjä, eivät liikahda vaikka niitä taputtelisi. Jännä juttu muuten, saarella on "burnable-garbage" -syöttöastioita johon turistit heittää paperiroskiaan. Nää karvapäät sitten syö sen paperin. Kätevää, eikö ? Saa kierrätyskin uuden käsitteen. Yksi jenkkinainen syötti yhdelle peuralle vähän omenaa, siitäkös muut peurat tulivat kateelliseksi ja alkoivat seuraamaan naista. En tiedä kuinka pitkälle seurasivat, mutta kun tämä rytmiryhmä ohitti minut, yksi peuroista naposteli naisen paitaa. Tavoitteeni koskettaa peuraa suoritin satamassa poispäin lähdettäessä, meinasi unohtua kokonaan, peijooni. Tökkäsin sormella pientä sarvipäätä ja se kilitti äitinsä alle piiloon. Mahtavaa!

Saavutetut tavoitteet: 3/4, stage completed.

Hiroshima, 7.9.2007

2007-09-10T10:27:00.000+03:00

Tänäänpä päivä jännä oli hänellä.

Aikainen herätys ja kulttuurikierrokselle. Kävin käytännössä kaikki turistikohteet läpi, jotka olivat kävelymatkan päässä. Kävelykilometrejä tuli varmaankin reilu 20km. Säästinpä tällä ratikkaliput, toisaalta vesiautomaatteihin meni varmasti suurempi rahasumma.

Pommipäivä. Suuntasin uskolliset menokenkäni kohti Hiroshima Peace Memorial Museota. Kovin moni kanssakävijöistä ei hiiskahtanutkaan. Oli aika synkeää ja samalla mielenkiintoista luettavaa ja katseltavaa. Museon voi tietysti kävellä läpi ilman suurempia tuntemuksia, mutta jos tarkemmin ajattelee niin tuossa yhdessä välähdyksessä katosi 140 000 ihmistä. Ohessa on mielestäni aika osuvia kuvia tilanteesta, Hiroshima ennen, Hiroshima jälkeen. 2km säteellä räjähdyspaikasta lähes kaikki maantasalla. Sekin mikä on jäljellä on sulanu yhteen. Esim astiat, tiilet ja lasit sulivat yhdeksi mössöksi. Vielä kun otetaan huomioon, että nykyiset neutronipommit on noin 1000 kertaa voimakkaampia kuin tuo pieni pommi.. Sisäänpääsy taisi olla 50yen, eli n. 30c.

Seuraava kohde: Hiroshima National Peace Memorial Hall. Ilmainen sisäänpääsy niin mikäjottei. Pieni paikka, jonka pääareena on ympyrän muotoinen halli, jonka keskipiste esitti räjähdyspaikkaa. Seinät oli tehty 140 000:sta mosaiikki-palasesta. Mosaiikki muodosti räjähdyksen jälkeisen maisemakuvan ja jokainen palanen kuvasi menehtynyttä ihmistä. Seuraavassa huoneessa oli tietokanta tiedetyistä uhreista, heiltä löytyneistä tavaroista jne. Täällä pystyi etsimään henkilöitä nimeltä, jos vaikka sukulaisia olisi ollut. Yllättäen omaa sukua ei löytynyt. Kävin samalla katsastamassa uhrien kunniaks pystytettyä muistomerkkiä "Let all souls here rest in peace; For we shall not repeat the evil". Hieno oli.

Seuraava pysäkki, A-bomb Dome. Yksi harvoja rakennuksia, joka säilyi pystyssä räjähdyksen jälkeen. Komealtahan se näytti. Kauaa en kuitenkaan sen luona viihtynyt, jatkoin matkaani Hiroshiman linnaan. Hirvein pettymys ikinä. Kaikki nähtävä oli oikeastaan ulkopuolella, sisään piti maksaa ja hölmönä menin käväisemään siellä. Elkää ihmiset käykö!

Shukkeien puutarha. Oikeastaan ensikosketus Japanin "luontoon". Piristävä kokemus suuren ihmismäärän jälkeen. Aika monet Japanilaiset käyvät täällä syömässä perheensä kanssa ja rauhoittuvat arjen paineilta. ps. puistosta löytyy eliökantaa, jossa on selvää yhdennäköisyyttä jarin kanssa. Jari, voitko vahvistaa tämän yhtäläisyyden??

Seuraavaksi lähdin vierailemaan hiroshiman suurimmassa puistossa, joka sijaitsi "mäen" päällä. Kiipeämisestä tuli kylläkin mieleen kiipeäminen vuorelle... Vihdoin ja viimeinen kun olin päässyt huipulle niin mikä siellä olikaan minua odottamassa... TADAA, Manga-kirjasto! Siis mitä ihmettä, tuollainen laitos, ja vielä tuollaisessa paikassa. Käsittämätöntä. Ja tietenkin siellä oli hirveä lauma ihmisiä, joten lähdin etsimään omia polkuja kohti rauhaa. No sehän onnistui, menin niin pieniä polkuja metsässä, että pisti välillä arvelluttamaan. Ensikosketus VILLIIN Japanin luontoon, hienoa oli. Metsässä asui muuten jokin aivan järjetöntä ääntä pitävä elukka. Törmäsin lajin edustajaan myöhemmin ja tallensin sen kameralle. Ristin sen demoniötökäksi. Näinkö lie sen oikea nimi, sitä en tiedä. Mutta tuossa se hökötys on.

Matkalla hotellille törmäsin monumenttiin, johon oli kirjailtu 49:llä eri kielellä sana "rauha". Ja kyllä! Ennenkuin kysytte, sieltä löytyi todellakin härmäläisittäin "RauhaRauhaRauha".

Rimprim! pelipaikoilla !

2007-09-06T13:46:00.000+03:00

Hiroshima! I made it.

Tukikohtana toimii tällä hetkellä Youth-Hostell Hiroshiman keskustassa. Hotellihuoneen (1-hengen) hinta n. 22 euroa yö ja varustelutaso on vähintään Suomen *** Sokos-hotel. Telkkari, jääkaappi, oma netti jne löytyy. Otin huoneen alunperin yhdeksi yöksi, mutta positiivisen alkuvaikutelman jälkeen taidan huomenna varata toisen yön perään. Tänään en ehtinyt käydä tutkailemassa nähtävyyksiä, joten käyn huomenna katsomassa kaikki pakolliset paikat. Ja ylihuomenna käyn tarkastamassa läheisen Miyajiman saaren.
Tänään minut yllätti kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että sade ei todellakaan auta kuumuuteen, päinvastoin - "Kuuman kostean, minä tunsin Hiroshiman!". Lisäksi pimeä laskeutuu todella nopeasti.

Matkat sujuivat rattoisasti. Kone lähti aamulla seitsemän aikoihin kohti Pariisia. Pariisin kenttähenkilökunnan toiminta oli kyllä sellaista etten kentällä mielelläni enää vierailisi. Turvatarkastus oli yhtä byrokratiaa. Nainen louskutti suuta, mutta mitään ei tapahtunut ja jonot kasvoivat. Tästä hieman hermostuneena tavarani napattiin erikoissyyniin, jossa tutkittiin ilmeisesti jollakin pikatestillä huumausaineet/räjähdysaineet. Lisäksi lentokonebussi pysäytettiin kesken ajon ja minut olisi haluttu viedä ylös joidenkin matkalipun ongelmien vuoksi ? En kuulemma ollut saanut boarding passia + muutama muu syy joista en saanut selvää. Tämä tilanne purkautui sillä, että kaivoin repustani minulle jo annetun boarding passin. Tämän jälkeen ongelmia ei ilmennyt.

Lentokoneessa viereeni sattui istumaan entinen Nihonin yliopiston professori (Nihon University = koulu johon menen opiskelemaan). Hän antoi paljon hyviä neuvoja ja katsoi tehtäväkseen luotsata minut lentokentän turvatarkastusten läpi. Sain kaverin käyntikortin yhteystietoineen jos jotain ongelmia tulee. Opettaa tällä hetkellä Tokiossa toisessa yliopistossa.

Suunnitelmani yöunista lentokoneessa oli lähes tuhoontuomittu, kunnes ruuduissa alkoi pyörimään Pirates of the Caribbeanin uusin. Nukuin lentokoneessa ainoastaan sen leffan yli. Vastapainoksi nukuin lähestulkoon koko junamatkan Hiroshimaan asti, tämän vuoksi jetlagia ei ollut ollenkaan perillä. Mental note to myself: Luotijunassa on uskomattoman hyvä nukkua.

Kuvia olen räiskinyt uskolliseen tyyliini tähän mennessä kokonaiset kolme kappaletta. Näistä kaksi on otettu huoneen ikkunan läpi. En kai ole kameraturisti. Lupaan ottaa huomenna muutaman kuvan blogia varten.

Lähtö kolkuttelee ovella!

2007-09-04T19:29:00.000+03:00

Terve palleroiset!

Paljon on ehtinyt tapahtua viimeisen päivityksen jälkeen. Hommat on siinä vaiheessa, että huomenna kello 7:35 lähtö Helsinki-Vantaalta. Tällä hetkellä kämppään siskon ghettokämpässä Vantaalla ;).

Kaikki asiat pitäis olla nyt kunnossa ja pakattu ja mukana. Puutteet huomaa todennäköisesti vasta perillä. Hieman huolestutti tavaroita pakatessa sen määrä.. Tai oikeammin sen pieni määrä! ensipakkauksen jälkeen laukku painoi tavaroineen 10kg. Siihen lisäsin väkisin sitten lisää tavaraa ja loppujen lopuksi sain puristettua sen 14 kg!

Hyvä oikeastaan, että tavaraa on vähän. Postitan kaiken ylimääräisen Suomeen, ennen Japanista poistumista. Thaimaaseen olen kaavaillut ainoastaan pientä selkäreppua mukaan. Jos tavaraa tulee ostettua liikaa, pitää se varmasti sijoittaa Heinin rinkkaan. ;) Heinihän on varmasti jo siihen mennessä tottunut meikkaaviin korealaismiehiin.

Ainiin, en ole ehtinyt miettimään mihin suuntaan lähden junalla.. saatika mihin asti. Yritän tässä juuri katsella viime tingassa et mihin menen. :D Voisi ehkä lähteä pohjoiseen, viimeisestkin MM-katsojat ehtisivät poistua etelästä. Saapi nährä!

Pelisuunnitelma on seuraavanlainen: Valvon tän yön ja lyhyen lennon Pariisiin asti. Sieltä nukun lennon Tokioon asti (perillä 06:XX, kestää 12h). Tässä vaiheessa toivon etten lagaa, eli hyppäisin suoraan junaan ja suuntaan X. Ilmeisesti mennään sinne minne tuuli tuuli kuljettaa.

Jatkoa seuraa mahdollisesti huomenna lentokentiltä, jolloin matkasta saattaa olla tarkempaa suunnitelmaa.

Stay tuned!

Pakkasta ja räntää

2007-08-29T20:32:00.000+03:00

Hahaa! Suomen ihana sää. Viikonlopuksi luvattu yöksi pakkasta ja räntää. Ei kyllä harmita yhtään poistua täältä susirajan takaa. Mutta se, lähdenkö jo ensiviikolla selviää vasta huomenna!

Olen tässä muutaman päivän tapellut puhelimessa Kilroyn kanssa ja varmennus lipunvaihdolle selviää vasta siis huomenna. Toivottavasti onnistuu. Matkatavara-dilemmaankin löysin ratkaisun: jätän tavarat lentokentälle. Eikä muuten maksa paljoa, 500-800 yeniä / päivä. Tuo tulee halvemmaksi, kuin se että olisin saanut asunnon käyttööni.

Jos huomenna tulee varmennus lipuille, alkaakin hirveä hulabaloo. Pitää hakea yenit pankista ja palauttaa asunnon avaimet. Sitten samana iltana tentin jälkeen lähden ajele

Ainiin! Autoonkin pitäisi vaihtaa valmiiksi talvirenkaat paluuta varten. tsäpädäpädpä!

Paikkoja vapaana

2007-08-27T17:20:00.000+03:00

Yhdeksän paikkaa on vapaana aiemmille lennoille. Ainoa ongelma olisi se missä säilytän tavaroitani viikon verran, jotta pääsisin liikkumaan vapaasti. Mukana tulee kuitenkin kaikkea turhaa, kuten läppäri yms.

Aikaisemmista matkakertomuksista käy kuitenkin ilmi, että aikaisemmat vaihtarit ovat saaneet asunnon käyttöönsä jo hieman aiemmin. Täytyy soittaa ja varmistaa asia huomenna. Toinen vaihtoehto olisi jokin halpa ja luotettava säilytystila tavaroille.

Päätös matkan aikaistamisesta täytyy kuitenkin tehdä muutaman päivän sisään, koska vanha lippu pitäisi toimittaa henkilökohtaisesti kilroyn toimistolle, jotta tarvittavat muutokset voidaan suorittaa, ranskalaisten byrokratiaa sanon minä.

Heini pääsi näköjään turvallisesti perille ja sen hehkutus lisää tulta meikäläisen lähtökuumeeseen. Vielä kun tähän iskee äkillisen ilman kylmenemisen, lähtöhalua kyllä löytyy.

Nainen matkaan !

2007-08-25T13:35:00.000+03:00

Noniin, nainen tungettiin tänään Helsinki-Vantaan porteista läpi kello 06:00. Meinasihan siinä haikea olo tulla, kun tajusi ettei muutamaan kuukauteen tapaa. Kävi vielä sellainen kämmi, että unohdin ottaa luvatut lähtökuvat Heinistä. Pitänee lavastaa takaisinpäin tullessa.

Mielipide lähtöpäivän vaihtamisesta viikkoa aiemmaksi vahvistuu. Kotiin astuttuani huomasin miten tylsältä koti voi näyttää ilman huonekaluja. Melko askeettinen look. This is Sparta.

Lähtö lähestyy

2007-08-25T11:40:00.000+03:00

ALKUSANAT

Tässä se nyt on. Blogi! Aikuinen mies näpyttämässä päiväkirjaa omasta elämästään. Ystävien kanssa pikkutunneilla käydyt keskustelut ajautuivat lopulta siihen tulokseen, että blogin pitäminen on enemmän kuin suotavaa. Toivottavasti tämä blogi tarjoaa tutuilleni edes hitusen sitä ihmetystä, jonka tulen kokemaan matkallani.

Blogin tarkoitus on siis seurata tämän hämärän hemmon matkaa Aasiassa. Matkakohteina on Japani, Korea, mahdollisesti Kiina, Thaimaa, Malesia ja Singapore. Saapi nähdä mitä ehtii suorittaa näin pienessä ajassa. 12.9.2007-14.1.2008... Nyt jo harmittaa, että tuli varattua vain näin vähän aikaa matkaa varten. :)

LÄHTÖASETELMAT

Syyskuun puolessa välissä matkaan neljän ystäväni (Kentsu, Esa, Samppa ja Sini, blogit löytyvät linkeistä) kanssa Japaniin, Tokioon, "opiskelemaan" kolmeksi kuukaudeksi. Opiskeluiden lomassa on tarkoitus pyrähdellä muutaman päivän retkillä Japanin sisällä. Tämän muutaman kuukauden lom.. öhhm.. opiskelun jälkeen on tarkoitus matkata Thaimaahan viettämään riippumattoelämää tammikuun puoleen väliin asti.

Ainoat varatut matkat ovat: Helsinki - Tokio (12.9.2007) ja Singapore - Helsinki (14.1.2008). Saapi siis nähdä mitä tällä välillä tapahtuu. Tällä hetkellä on itseasiassa kova polte soittaa Killroylle ja kysyä onko lähtöpäivääni mahdollista aikaistaa (työt ovat jo loppuneet ja muutama viikko lomaa ennen matkaa ja lippu sattuu olemaan killroy flexible). Pitää soittaa maanantaina ja selvittää tilanne. Voisi mennä viikkoa aiemmin pelimestoille ja napata lähtiessä 7pv Japan Rail -passi mukaan. Tällä ehtisi seilaamaan Japanin jo melko nopeasti läpi, koska se oikeuttaa myös shinkansen (vaimikänytolikaan) käytön, eli sillä matkailtaisiin luodin nopeudella, tai ehkei ihan.

7 pv Japan Rail -passi maksaa muuten 175e, joka tulee huomattavasti halvemmaksi kuin junamatkojen osto. Matkustus on Japanissa älyttömän kallista! Yritin selvittää mikä on halvin / järkevin tapa matkustaa Japanista Thaimaahan. Suora lento se ei ainakaan ole.. Tokio - Bangkok yhdensuuntainen maksaa noin 1500e. Halpoja lentoja on kuitenkin esimerkiksi Korean suuntaan, josta on edelleen halpoja lentoja Thaimaahan. Koreassa voisi piipahtaa Heinin ( parempi puoliskoni ) luona. Tämäkin suunnitelma tulee luultavasti muuttumaan monesti, joten saapi nährä.

Tällä hetkellä majailen paremman puoliskoni luona, jokä lähtee lauantai-aamuna kohti Koreaa. Perillä hän on sunnuntaina joskus puolen yön aikoihin. Halvimman kun valitsee ni.. Noh, säästäähän tolla muutaman kympin. Sehän tekee paikallisessa valuutassa jo suuren luvun. :) Heini tulee vierailemaan Tokiossa jossakin vaiheessa, joten kasvoja ei toivottavasti ehdi unohtamaan. ;)

Nyt kirjoittelu saa kuitenkin riittää tälle päivälle. Tästä eteenpäin teksteistä ei tule näin pitkiä ja sisältävät ainoastaan asiaa. :)