Vuori Fuji-vuori (Mt. Fuji-san) valloitettu.

Perjantaina kävimme ostamassa ruokatarvikkeita Fuji-vuoren valloitusta varten. Toiset ostivat enemmän ja toiset vähemmän (yksi urpo lähti ilman ruokaa ja kerjäsi koko matkan muilta, kavereiden kesken maukka (Saksalainen)). Tässä meikäläisen setti (huomaa Caloriemate, jota naureskelin jo lentokentällä):



Erinäisten alkusäätämisten ja peruutuksien jälkeen lopullinen lähteneiden henkilöiden lukumäärä oli 12 (Japanilaiset opiskelijat pelottelivat 5 ihmistä pois Free Conversation tunnilla kertomalla legendaa Fujista off-seasonilla, kiipeilykausi loppui muutama viikko sitten). Näistä 12:sta ainoastaan kaksi henkilöä olivat ennestään tuntemattomia.

Lauantaina starttasimme Tokyosta niin, että saavuimme bussilla Fujin 5th stationille (n. 2300 metriä) kello kahdelta. Olimme jätkien kanssa päättäneet että teemme tästä jotakin ikimuistoista, tämän vuoksi tarkoitus oli kiivetä koko yö ja nähdä auringonnousu huipulta. Laskettu lähtöaika oli yhdeksältä, emme olleet aivan varmoja nousuajasta, kaikki olivat saaneet erilaista tietoa. Tämän vuoksi varasimme hieman enemmän aikaa nousuun, auringonnousu oli kuitenkin 5:33, eli kiipeilyaikaa olisi kahdeksan ja puoli tuntia. Yritimme parhaamme mukaan nukkua kylmällä betonilla yhdeksään asti, tuloksetta. Näimme kuitenkin auringonlaskun tältä vitosasemalta. Information officen tyypit kysyivät "oletteko hulluja, kun kiipeätte yöllä", eli hyvät ensivaikutelmat.












Alkumatka noususta meni suhteellisen rattoisasti ja ainoastaan muutama ihminen tuntui väsyvän. Hidastelimme vielä hiukan sen takia, koska emme halunneet joutua odottelemaan Fujin huipulla pakkasessa auringonnousua. Pääsimme puolimatkaan suhteellisen hyvin aikataulussa ja päätimme ottaa tunnin "nokoset" ja jatkaa tämän jälkeen.





No tämän jälkeen porukka alkoi väsymään ja pieni hapenmäärä teki työtään. Yhdelle tytöistä iski vuoristotauti ja hän jäi odottamaan yhteen leireistä. Kymmenen askelta ja aivan järjetön huohotus, ei saa happea. Sovimme, että jakaudumme koska emme halunneet missata auringonnousua. Minä, Samuli, Kennet ja Rodanthi lähdimme tarpomaan vauhdilla kohti huippua ja ohitimme todella monta ihmistä matkalla. Auringonsarastus kannoillamme saavuimme huipulle (3776m) hieman yli 5. Ja pakkasta oli muutama aste. Korkkasimme Suomesta asti raahatut tuplapukit ja ihastelimme auringonnousua.














Heti kun aurinko oli noussut, alkoi ilma lämpenemään ja vilunväreet alkoivat väistymään. Samalla tajusimme kuinka korkealle olimme nousseet.









Pystytimme vielä JLSP:n lipun vuoren huipulle ja olimme valmiit lähtemään.




Oletimme laskun olevan hauskaa, no sepä meni väärin. Maaperää voi kuvailla helposti sanoilla: marmorikuulia metallilevyllä. Laskeutumisreitti oli tehty switchbackeistä, ja ne eivät tuntuneet loppuvan millään. Laskeutumiseen meni noin 3-4h. Seuraava kuva noin puolivälistä, puuraja erottuu juuri ja juuri.




Helpoin tapa laskeutua oli juosta alas, tällöin pystyi kontrolloimaan melko hyvin askellusta.